Nyt on taas mopo päässyt karkaamaan käsistä. Vaikkei sattumia ole olemassakaan, sellainen tapahtui, kun join päiväkahvia tv;n ääressä. Aamuohjelman päiväuusinnassa esiteltiin mehulingon käyttöä ja saman tien päätin, että sellainen pitää saada.
Keittiömme alkaa muistuttaa tehdassalia koneineen, mutta nykytekniikka otetaan käyttöön, jos siitä on apua. Nyt on.
Vuosia sitten opiskelin ravinto- ja luontaisneuvojakoulutuksessa ja meillä oli viikoittain keittiöpäiviä. Silloin valmistimme kasvisruokia. Meteli oli usein korviahuumaavaa, kun toistakymmentä naista kuori, pilkkoi, suikaloi, pusersi, survoi ym. ja mielellään koneilla, jos sellainen oli saatavissa.
Siellä opin kasvissyöjäksi viimeistään ja koneiden käyttö tuli päivittäiseksi. Toisaalta, kuljen kyllä isäni jalanjälkiä, koska hän rakasti koneita - kaikenlaisia - minä myös. Poislaskettuna kyllä ns. mediavehkeet.
Kaksi satsia olen nyt harjoitellut mehulingolla ja koukkuun jäin. Ei se maku niinkään, vaan se terveellisyys. Ei tarvitse tietää, mitä tekisi fenkolista tai jostain muusta , minätyttö survautan ne mehuksi. Tuleepahan päivittäin saatua kasviksia monipuolisesti.
Ja kyllähän tässä varmasti kehittyy ja oppii niitä makujuttujakin toteuttamaan.
Tehosekoittimella sitten voi tehdä niitä herkullisia pirtelöitä. NAM.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti